Olen pitkään halunnut kirjoittaa blogia ja usein aloittanutkin. Loppu vain on tullut aina yhtä nopeasti kuin alkoikin. Vihdoin rohkenin aloittaa ja pyrin jatkamaan, vaikka tulisi mitä.
Näin palasinkin takaisin kotikonnuille Varsinais-Suomeen ja vanhaan työhöni. Pääsin vihdoin perheen, ystävien, kavereiden luokse ja nauttimaan Suomen kesästä, sekä luonnosta. Näistä maisemista nautinkin pitkän harmaan Hollannin jakson jälkeen. Kokemuksena oli hienoa asua Holllannissa, mutta itse en päässyt siellä tavoitteeseni entisen parisuhteeni vuoksi.
Näillä matkalaukuilla suuntasin Itävaltaan 2kk sitten ja olen 100% onnellinen päätöksestäni. Näin jouluhulluna saavuin vielä sopivasti vuoden parhaimpaan aikaan ja sattumako se. Tämän 2kk aikana olen päässyt näkemään Wienin ja lähialueiden joulumarkkinoita sekä nähtävyyksiä.
Tekosyy vai oikea syy? Aina aloittaessani blogin kirjoittamista olin innoissani. Päästessäni jakaa ajatuksiani ja elämääni ulkomailla asumisestani, oli aina jonkun kielipoliisin pakko tulla korjaamaan virheitäni tai tekstin ulkoasua. Se ettei tekstini ole alkuunsa basic bloggaajan kirjakielellä kirjoitettua tekstiä. Voisi lukija antaa pientä armoa, vaikka sillä ei pahaa tarkoittaisi. Näin adhd diagnoosilla ja luki- ja hahmotushäiriöisenä teksti ei ole aina täydellistä. Ne ei ole tekosyy etteikö tekstiä voisi korjata, mutta aina innostuksissa sitä ei niitä huomaa. Jokainen on aina uusi jossain ja kehittyy omaa tahtiaan. Mutta se siitä, nyt kertaan vähän vuotta ja mihin olen päätynyt.
Alkuvuodesta vielä asuin Hollannissa Groningenissa. Siihen aikaan sen aikainen parisuhteeni oli aika viimeisillään ja itse 30 kriisin kiemuroissa. Suunnitelmani tuolloin oli etsiä parempi työ ja oma asunto/huone, mutta jokainen tietää kuinka vaikeaa se voi Alankomaissa olla.
Lopuksi meidän neliötkin kävivät toisillemme liian ahtaiksi ja emme mahtuneet saman katon alle enää. Tulikin sitten ajankohtaiseksi miettiä mihin Hollannista, jolloin päädyin hetkeksi takaisin Suomeen miettimään mitä elämältä haluan ja minne.
Kesä menikin nopeasti nauttiessa kesästä, tapahtumista, ystävistä, perheestä, ihanasta työstä ja rakkaudesta. Näihin aikoihin tapasin nykyisen kumppanini ohimennen festareilla, josta nopeasti etäisyyden vuoksi kehkeytyi suhde.
Mieheni kävikin usein Suomessa ja minä hänen luonaan Itävallasssa. Mieheni rakastui Suomeen ja siihen miten erilaista siellä on. Kun taas minä rakastuin Itävaltaan ja Wieniin. Onhan se täynnä historiaa ja kulttuuria, sekä lyhyt matka moneen maahan.
Pitkään silti Suomessa ollessa tuntui, etten kuulu sinne tai ole vielä valmis palaamaan pysyvästi. Kova halu maailmalle takaisin kasvoi päivä päivältä ja syksyn lähestyessä. Myös suhde syväni ja tunsin olevani jo palavasti rakastunut.
Aloin miettimään mihin päin Eurooppaa sitä voisi ehkä lähteä ja mitkä olisi mahdollisuudet. Tämä tuli myös puheeksi miesystäväni kanssa ja asia yhteen muuttaminen vai kaukosuhteessa jatkaminen tuli ajankohtaiseksi. Tiesimme ajatuksen tulevan nopeaan, mutta so what? Aloimme tahoillamme asiaa pohtimaan ja yhdessä tietenkin.
Mieheni ehdotti halukkuutensa muuttaa Suomeen tai muualle kanssani. Kun itse vasta ehdotuksena kerroin olevani valmis lähtemään hänen luokseen Itävaltaan, jossa hänellä jo hyvä työ, asunto ja ehjä perhe. Näin aloimme työstää tätä ajatusta ja katsomaan mahdollisuuksia. Näin saimme päätettyä myöhemmin yhteen muutosta ja ajankohdaksi valitsimme marraskuun alun.
Sitä odotellessa ehdimme tehdä ja kokea jo vaikka mitä yhdessä. 4 eri maata ja useita kaupunkeja. Joista haluan kertoa myöhemmin Slovakian reissusta enemmän. Se matka oli ikimuistoinen ja mahtava.
Niistä kerron sitten enemmän seuraavassa blogissa ja toivottavasti myös sinä kielipoliisi nautit lukemisesta ja odotat seuraavaa tekstiä. Seuraavia aiheita tulee olemaan jouluni Wienissä, matka Bratislavaan, Elämäni Hollannissa ja askarteluja maailmalla.
Auf Wiedersehen!
